Keittomaalin valmistus
Punamulta on näkynyt suomalaisessa maalaismaisemassa
ja kaupunkikuvassa 1700-luvulta lähtien. Sen
suosiota edisti kohtuullinen hinta, helppokäyttöisyys
ja halu jäljitellä tiilirakennuksia. Samasta syystä keltamulta
yleistyi 1800-luvulla, kun se loi vaikutelman
kalkkikivirakennuksesta.
Yleensä puhutaan puna- tai keltamullasta, mutta
maaliryhmän nimi on oikeastaan keitto- tai vesimaali.
Jotkut käyttävät nimeä lietemaali, joka tulee pigmenttien
hankintatavasta: joillakin alueilla voidaan
maa-aineksesta (mullasta) saada liettämällä eroteltua
väripigmenttiä, yleensä rautaoksidia – eli ruostetta.
Perinteisin väri onkin raudan synnyttämä punainen.
Nykyisin keittomaaleja voidaan tehdä useita eri sävyjä
punaisesta ja keltaisesta aina ruskeaan ja vihreään.
Vaaleatkin sävyt ovat mahdollisia, mutta hometäplät
näkyvät niissä helposti. Vanhimmat punavärit olivat
melko vaaleita (italianpunainen), mutta kun valmistustekniikka
kehittyi 1900-luvulla, saatiin sävystä
tummempi (falunpunainen).
Keittomaali on ollut hyvä valinta, koska se on täysin
hengittävä eli puu ei lahoa sen alla. Keittomaalin
etuihin kuuluu myös helppo huoltomaalaus sillä
15–20 vuoden kuluttua vanhan maalin rippeet harjataan
pois ja uusi kerros vedetään ronskisti päälle.
Hieman toisistaan poikkeavia keittomaaliohjeita on
kymmeniä, ehkä satoja. Eri reseptien paremmuudesta
ei ole todistusta, mutta se on varma, että haluttu
värisävy on vaikea toistaa aivan samanlaisena eri
keittokerroilla. Tee siksi tarpeeksi suuri erä maalia,
ja kun otat maalia tynnyristä, sekoita ensin huolella,
jotta väripigmentit eivät laskeudu pohjalle.
VALMISTAMINEN
TARVITSET
- 50 l vettä
- 3 kg rautavihtrilliä (homesuoja + värin kiinnittäminen)
- 4,5 kg ruisjauhoja (sideaine)
- 12 kg punamultaa (väri)
- 2 kg merisuolaa (säilyminen)
- 3 l keitettyä pellavaöljyä eli vernissaa (kestävämpi pinta)
- Jos teet keltamultaa, käytä rautavihtrillin sijaan vähemmän värjäävää sinkkivihtrilliä (syövyttävää eikä sovi sinkityillä nauloilla kiinnitetyille laudoille).
- Yhdellä litralla maalaa noin 3–5 m2.
VESI
- Mittaa tynnyriin tai jättimäiseen kattilaan 30 litraa vettä.
- Sekoita jauhot kylmään 10 litraan vettä.
- Pidä vielä 10 litraa vettä sivussa ja lisää se keitokseen loppuvaiheessa, kun maali meinaa kuohua yli laitojen pigmentin lisäämisen yhteydessä.
KEITTÄMINEN
- Kun vesi on selvästi lämmennyt, lisää vihtrilli ja sekoita se veteen.
- Kaada sekaan vesierä, johon jauhot on sekoitettu.
- Älä kaada kuivia jauhoja kuumaan veteen, sillä ne paakkuuntuvat.
- Jotta jauhot eivät pala pohjaan, on puuroa hämmennettävä jatkuvasti koko kolmen tunnin keittämisen ajan.
- Kun velli on kypsä, kaadetaan sekaan pigmenttijauhe. Tämä voi aiheuttaa kuohumista, jota voi hillitä kaatamalla sekaan kylmää vettä.
- Lisää joka tapauksessa sivussa ollut vesi maaliin.
- Jos maali on kovin paksua eli vettä on haihtunut keittäessä paljon, voit lisätä sekaan muutaman litran ylimääräistä vettä.
LISÄAINEET
- Yksinkertaisimmillaan keittomaalissa on vain vesi, vihtrilli, jauhot ja pigmentti.
- Puuropohjainen maali säilyy viileässä joitakin päiviä.
- Keittomaaliin voi lisätä hieman suolaa, mikä parantaa maalin säilyvyyttä.
- Vernissa eli keitetty pellavaöljy parantaa maalin kestävyyttä ja tarttumista.
MAALAAMINEN
